Vaahterakujan talo alkaa valmistua! Talo on nyt sisältä tapetoitu ja lattiat asennettu. Listat puuttuu vielä kaikista huoneista ja etuseinän tapetit puuttuu.




Tässä talo kokonaisuudessaan edestä päin kuvattuna. Ulkomaalin ajattelin vielä vaihtaa, mutta sen jätän suosiolla kesään. Etuseinät ovat vielä kiinnittämättä talon puolella, mutta kahvilan puolella se on jo kiinni.


-Voi Aulis kulta, miten suuren työn olet tehnyt meidän talon kanssa, huokaa Eevastiina!
-En olisi siihen pystynyt ilman sinun apuasi. Yhdessä tämä on rakennettu, vastaa Aulis. Totta se Eevastiina puhui, kova homma oli takana, mutta vielä ei auta jäädä lepäämään laakereilleen. Listat puuttuu, kaiteet on kiinnitettävä ja tuhannen hommaa odottaa tekijäänsä...





Tässä talo on ovetta ja katto avoinna. Vasemmalla on siis leipomon kahvila, sen vieressä oikealla (talon alakerrassa isoin huone) on keittiö ja oikealla alhaalla on Auliksen puoti.

Keskikerroksessa vasemmalla oleva iso huone on sali ja oikealla oleva pienempi huone on kylpyhuone.

Vintillä asustavat Eevastiina ja Aulis. Vasemmalla on olohuone ja oikealla makuuhuone. Raput ja kaiteet ovat vielä kiinnittämättä. Myös ne ovat vielä käsittelemättömät. Luultavasti maalaan ja/tai petsaan niitä, riippuen kerroksesta.


Ullakko:


Ullakko on siis privaattitilaa. Molemmissa päädyissä on erilaiset tapetit ja katon lappeet on yhdellä ja samalla vaaleahkolla tapetilla. Ehkä kenties laitan kattoon kattoparrut, mutta sitä en ole vielä ihan päättänyt...



Jotenkin vähän vierastan sinistä väriä, mutta tässä kohtaa mielestäni tapetti näytti hyvältä. Tosin se on aika tumma siniharmaa, mitä tästä kuvasta ei kylläkään näe. Toivottavasti tulee vielä aurinkoisia päiviä viikonloppuina lisää kuvausta varten...


-Kyllä tästä vintistä tulee meille hyvä asunto! Vai oletko samaa mieltä vaimoseni?
-Mahdutaanhan me tänne hyvin, kun ollaan kahdestaan, vastasi Eevastiina.
Apeuden pilkahdus näkyi Eevastiina kasvoilla, mutta pikaisesti hän hymyili miehelleen. Eevastiinaa painoi se sana "kahdestaan". Monta vuotta jo hän oli toivonut perheenlisäystä, mutta lapsia ei heille oltu suotu. Nykyään Eevastiina oli melkein tottunut tilanteeseen, mutta jossain tilanteissa tunteet nousevat vieläkin asiasta pintaan.

Aulis huomasi varjon vilahtavan vaimonsa kasvoilla ja hänen sydäntään vihlasi. Aulis tiesi vallan hyvin, että mikä Eevastiina painoi. Avuttomaksi hän tunsi itsensä tilanteessa, mutta yhtä paljon se painoi myös häntä. Kuinka mukavaa se olisi, jos jaloissa pyörisi pikkuinen tytön tyllerö tai pojan pallero, vaikka molemmat. Aulis oli jo aikoja sitten tehnyt kehdon vauvaa varten ja kunnollisia ja kestäviä leluja, mutta vuosien kuluessa ne olivat siirtyneet varastoon. Tyhjä kehto on liian kamalaa katseltavaa itsellekin, mutta sen saattoi vain aavistaa, mitä vaimo siitä ajatteli.

 




Salissa on harmaa-raidalliset tapetit ja lattia on puretusta verhosta. Lattia on käsitelty kalusteöljyllä.


-Juhlasalista tuli juhlallinen huone, sanoi Eevastiina ja jatkoi, helmenharmaata ja kyyhkynharmaata seinissä ja tumma lattia. Vaikka lattiasta tuli epätasainen, niin se ei haittaa. Tämä on vanha talo ja ihmiset haluavat juhlissaan olevan alkuperäistä tunnelmaa.

-Niin kai, vastasi Aulis. Samalla hän mietti mielessään, että harmaa on harmaa ja vanha on vanha, ei se siitä muutu. Eevastiina joskus (ja itseasiassa useinkin) intoutuu niin mahdottomasti. Ennen aikaan sitä sanottiin taiteellisuudeksi ja temperamentiksi. Ja sitä oli hänen vaimolleen suotu ylenpalttisesti. Toki hän arvosti vaimoaan korkealle ja useimmiten hänen sanomisissaan oli vinha perä.


Kylpyhuone:


Kylpyhuoneessa on seinien lisäksi myös lattialla tapetti.



Auliksen puoti:



Samalla tavalla on tehty myös Auliksen puodin lattia. Tapetti on hiukan kohokuvioista vinyylitapettia, puodissa se on ruskeaa ja kylppärissä vaaleanharmaan kirjavaa. Toivottavasti se näkyy tulevissa kuvissa paremmin..


Voi pyhät pyssyt sentään! ajatteli Aulis. En kyllä ikinä totu pyyhkimään takapuoltani noin punaisen seinän loisteessa. Ja kultaako se Eevastiina vielä suunnitteli lisäksi? Huh huh! Kyllä nyt miestä syödään pahemman kerran. Onneksi sentään puodista tuli siedettävä ja jopa sievän näköinen.

Vieläköhän se Aulis kakistelee tuota punaista seinää? mietti Eevastiina. On se varsinainen junttura! Haukkoi henkeä kuin kala kuivalla maalla kun näytin värimallin. Eiköhän se siitä rauhoitu aikanaan. Ja mikä meuhkaus tuosta puodistakin oli! Kaikkien värioppien mukaan vihreä on väri, joka rauhoittaa ja tyynnyttää. Asiakkaan on oltava hyvällä mielellä puodissa käydessään ja vielä poistuessaankin. Ruskeaa tai harmaata sen olla pitää, Aulis pauhasi. Onneksi sain sen pään kääntymään, ajatteli Eevastiina. Hän rakasti miestään syvästi ja kunnioitti hänen taitojaan. Mikä tahansa vimpain tuli ehjäksi Auliksen käsissä ja remontinkin hän hoiti melkein yksin. Hyvä mies Aulis on, vähän jääräpäinen ja yksioikoinen, kuten kaikki miehet. Mutta en vaihtaisi häntä mihinkään, kehenkään, en ikinä.


Keittiö:



Valitettavasti keittiön kuvat oli kaikki näin kamalia, enkä enää jaksanut ottaa uusia kuvia. Laitoin nyt tämän kuitenkin, jotta kaikista huoneista olisi kuvaa. Tapetit on keltaraidalliset ja lattia tehty bambuverhosta, maalattu valkoiseksi ohuella maalilla. Halusin lattiasta vähän läpikuultavan ja siinä onnistuin ihan hyvin. Lattiaa voit katsoa tarkemmin aikaisemmasta postauksesta täältä. (Kolmessa ensimmäisessä kuvassa on joulukalenterivaihdot kuvattu tämän keittiön lattian päällä.)


Nyt sitten alkaa kalustaminen ja sisustaminen, ihanaa!!!

Ja vaikka pitkä postaus olikin, niin kurkkaa vielä edellisiä kranssipuita. Lisäsin siihen yhden kuvan, josta näkee värit vähän paremmin...